Kirjoituksellani haluan tuoda esiin sitä, miten vammaiset ihmiset yhteiskunnassa pitäisi ottaa huomioon omana itsenään.
Olisi tärkeää, että yhteiskunnallisista asioista päättävät henkilöt kohtaisivat asiakkaan juuri sellaisena kuin on ja ottaisivat asiakaan huomioon palvelutilanteissa, koska asiakas on se, joka tietää ja määrittää parhaiten mitä ja minkälaista apua tarvitsee.
Vammaispalvelulaki mahdollistaa vammaisille itsenäisen ja turvallisen elämän.
Tasa-arvoisuus on kaikkia ihmisiä koskeva asia. Muistetaan, että jokainen on erilainen, joten olisi erityisen tärkeää, että ihminen otetaan huomioon omana itsenään ja kuunneltaisiin hänen toiveitaan ja tarpeitaan.
On olemassa vaikeavammaisia, jotka eivät pysty kertomaan, miltä heistä tuntuu. He tarvitsevat toisen ihmisen apua selvitäkseen päivittäisistä toiminnoistaan. Sosiaalisissa tilanteissa he tarvitsevat apua kommunikaatiokansion kanssa. Myös heillä on oikeus kertoa omista tunteistaan.
On olemassa eri tahoja, jotka päättävät yhteiskunnallisista asioista. Urakoitsijat rakennuttavat ei-esteettömiä tiloja, johon ei pääse pyörätuolilla.
Jokainen vammainen tulisi ottaa huomioon yksilönä, jotta me vammaiset saataisiin tuoda asiat esille niin kuin asiat ovat. Jos palvelutilanteissa ilmenee ongelmia, niihin pitää voida puuttua ja asiasta täytyy kertoa eteenpäin.